Juttu on jäljitelmä Facebookissa aiemmin pyörineestä ”valitse 10 sinuun vaikuttanutta kirjaa, joiden ei tarvitse olla suuria ja hienoja”. Minulle kaikki alla mainitsemani tietysti ovat suuria, hienoja, elämäni klassikkoja. Suurimmalta osalta mainituista olisin voinut laittaa koko tuotannon.
Vaikka kiusaus tämän laatimiseksi oli ylittämätön, koin sen myös hieman väkivaltaiseksi. Niin paljon joutui jättämään ulkopuolelle ja jotain ihan varmasti unohtui. Selkeitä puutteitakin on: listassani olisin mielelläni nähnyt musiikkia eri kielialueilta, mutta tunnen huonosti muuta kuin suomen- tai englanninkielistä musiikkia.
Klassiseen minulla ei ole välitöntä suhdetta paitsi mennyt työsuhde, mutta sävellykset tässä ovat hienoja, isoja valsseja.
Mikään ei ole missään tärkeysjärjestyksessä. Olennaista on, että nämä ovat jossain elämänvaiheessa, enimmäkseen nuoruudessa, vaikuttaneet. Keidenkään alla olevan musiikillisia tekemisiä en enää seuraa aktiivisesti, mutta näitä esityksiä kuuntelen lähes jatkuvasti, ensimmäistä lukuun ottamatta.
Sitä olen tähän aamuun asti muistellut Ratsian ansiona. Aamulla liikenteessä sitten muistin, että laulajahan oli nainen ja sehän oli Loose Prick. En muuten muista tuon sävelkulkua enää ollenkaan enkä löydä sitä mistään kuunneltavaksikaan. Vahva vaikutus sillä on pitänyt olla, sillä vuosikymmeniinkään kuulematta muistan edelleen kertosäkeen: ”niin lähellä sun sydän lyö mun rinnassa”.
1. Loose Prick: Sateen jälkeen
2. Hanoi Rocks: Tragedy
Äänestin tätä muutama vuosi sitten kaikkien aikojen rockbiisiksi. Ryhmän jäsenten myöhemmät tuotannot eivät ole vaikuttaneet, mutta varsinkin ensimmäiset lp:t (!) olivat räjähtävän hienoja kokonaisuuksia.
3. The Cure: Pictures of You
Melkein taideorkesteri. Silti monella, tai oikeastaan vain yhdellä, tapaa tärkeä tarkemmin erittelemättä. Tämä esitys ehkä nousee ylitse muiden. Sitä paitsi minä ja Robert Smith käytämme huulipunaa samalla tavalla.
4. Kolmas Nainen: Talot ja tienhaarat
Alavudelta ja yksi Suomirockin parhaimpia. Kun täytin 22, tyypit Turussa menivät paikalliseen musiikkikauppaan esitellen lahjaideaansa ”pitäisi löytää sellainen levy, missä tehdään sillivoileipä”. Olin ilmeisesti puhunut aktiivisesti tästä Äiti pojastaan pappia toivoi -kappaleesta lp:ltä Hikiset siivut. Siltä olin valita Syksy rannalla, mutta tämä on henkilökohtaisempi.
5. Se: koko tuotanto
Koen niin, että Yarilta ei ole käsistään lähtenyt yhtään mitään huonoa. Tuotantonsa on erikoinen ja laaja elokuvamusiikeihin asti.
6. Pelle Miljoona & 1980: Viimeinen syksy
Suvaitsevainen jazzteksti.
7. Talking Heads: Listening wind
David Byrne, tuo älykäs, monipuolinen, ennakkoluuloton ja yllätyksellinen. Todellinen taiteilija tosiaan.
8. Dmitri Shostakovitch: Waltz No 2
Pateettista, liikuttavaa isojen kaarien leijailumusiikkia.
9. Antonin Dvorák: Slavonic dance Op. 72, No. 2
Keväinen Prahan-matka ja yksi parhaimmista reissuistani muutama vuosi sitten.
10. Kari Tapio: Myrskyn jälkeen
Ei muuta kuin virsikirjaan tämä teksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti