Päämääräni on aurinko ja lämpö, mutta ei yltiöhelle. Lähden siksikin, että en nauti talvesta. Tulevaisuudessa toivon yhteiskunnan olevan sellaisessa eläkkeiden maksukyvyssä, että muuttoni miellyttävämpään ilmastoon on mahdollinen.
Lukuja vaille psykologin analyysi matkustamisestani luultavasti kuuluisi, että paikkaan haavettani kansainvälisen kirjeenvaihtajan urasta.
Oma analyysini on, että syyni liittyvät pään puhdistukseen. Henkinen hyvinvointini vaatii maisemanvaihdosta eli välimatkaa: asiat siellä ainakin näyttävät erilaisilta kuin ne täällä ovat. Ehkä syntyy uusia ajatuksia, tapaa uusia ihmisiä, jotka kaikki kantavat myös matkan jälkeen.
Tämä olkoon myös vaivihkainen kannanottoni keskusteluun vuorotteluvapaasta.
Kokemuksesta tiedostan kirkkaasti, että arki asettuu arjeksi ulkomaillakin. Varsinkin, kun aion viedä hattuni tavalliseen kerrostaloasuntoon.
Tietysti on odotuksiakin, mutta päässä myös realiteetit: perillä kohteessa iloa (ja ehkä myös muuta) tuottavat eniten odottamattomat jutut. Tällä hetkellä listalla on ainakin kuntosalin löytyminen ja pieni kammo siitä, että ruokavaliosta vaalean leivän maassa muodostuu kovin hiilihydraattipitoinen. Matkalaukussani on kaksi pakettia suomalaista kahvia.
Eniten odotan merta, joka on vähintään yhtä lähellä kuin kotona. Uimista. Kävelyä rantaviivassa ja ajan huikeaa hulahtamista hiekkarannalla.
Ajattelen, että ehkä ylitän kohdemaani rajan, tai ainakin saaren.
Muualla minua, arkista ihmistä, ilahduttavat myös arkiset jutut kuten kaupassa käyminen. Taloni alakerrassa on kuulemma hedelmäkauppa.
Rakennuksia rakastavana toivon löytäväni monimuotoista arkkitehtuuria, yllätyksellisiä yksityiskohtia, esimerkiksi kauniisti ruostuneen ovenrivan, ja poikkeuksellisia maisemia. Taustalla odottaa tulivuori. Lenkkarit on hiottu ykköskuntoon.
Sitä paitsi, ulkomailla illat ja aamut tuoksuvat ihan omanlaisiltaan.
Lukemista on varattu kaksi pokkaria, joista toinen kertoo kahden suomalaisen naisen matkasta kohteeseeni. Muuten suuntaudun reissussa ympäristön aistimiseen täydesti.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että matkalaukkuuni jäisi vähän tilaa
(myös käytännöllisistä syistä, onhan edessä paluumatkakin).
Tämä on kahden pakkauskerran tulos, joista ensimmäisellä vähän itketti. Käsimatkatavaroissakaan ei ole ahdasta.
Tarkoituksenmukaisuus ja olennaisuus antavat minulle tyydytystä.
Perillä jyllää matkailuteollisuus ja täydet palvelut, sillä en lähde hakemaan ylimääräistä vaivaa.
Mutta minne menen? Sen kerron määränpäässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti