lauantai 19. lokakuuta 2019

Aika hamamissa

Alan ymmärtää miksi joihinkin ammatteihin on painorajoitukset.

Tajusin sen, kun makasin Antalyassa hamamin hierontahuoneessa. Kevytrakenteinen nainen konttasi selkäni päällä tilassa, joka muistutti mummolan saunakamaria.

Kuului pieniä rusahduksia, sitten tapahtui horrokseen vaipuminen.




Näin kävi matkallani kahdesti. Ensimmäisellä kerralla olin tilannut koko kokemuskaaren kokokehon kuorinnasta hierontaan ja savinaamioon.

Vuoroni oli 15 minuuttia myöhässä ja asiakkaita aika paljon. Aulassa käveli ihmisiä ympäriinsä, miehiä ja naisia pellavapyyhkeissään huoneesta toiseen.




Miksi täällä kuljeskellaan näin paljon, mietin. Kävelijöitä myös ilmestyi viereeni istuskelemaan savinaamiot kasvoillaan.

Kun minuutteja oli kulunut 16 yli tilatun ajan, menin kysymään miten tästä eteenpäin. Olen näet vihdoin oppinut, että asiat harvoin etenevät aiotussa määräajassa ja 15 minuutin heitto pitää maailmalla sietää. Olenhan akateemisesti koulutettu ihminen.

Ja aikaviiveet nyt varmaan muutenkin kuuluvat tällaiseen rentoon, aurinkoiseen kulttuuriin, päättelin.

Pääsin sitten pukukopeille ja siitä kylpylän laajalle marmorilavitsalle lepäilemään. Määräämättömäksi ajaksi.

Kuului veden lorinaa sisältä ja ulkoa. Oli menossa reissun ainoa sadekuuropäivä.




Mentholhöyryt nousivat silmiini. Vastapäätä ilmestyi miehiä lannepyyhkeissään istuskelemaan. Käsittelyhenkilökuntaa ei näkynyt. Menin jälleen, tällä kertaa suihkupuolelle, kyselemään prosessista.

Selvisi, että minun oli tarkoitus rentoutua, siis rentoutua, 15 minuuttia.

Selvittelyn ja suihkun jälkeen minut siirrettiin naisten puolelle pesuun ja kokovartalokuorintaan. Naiskylvettäjän käsittelyssä liu'uin marmorilavetilla liukkaasti kuin saippuapala puolelta toiselle. Mahalle taputeltiin ja käskettiin rentoutua. Ilmeisesti kokeneissa käsissä jännitykseni tuntui navan tienoolla.

Lopulta minut kääräistiin suureen pellavapyyhkeeseen. Määrätietoisin käsin, kynnysten yli talutettiin teelle aulaan. Kaksi lasillista ennätinkin vetäistä ennen kuin pääsin kuvatunlaiseen jumalaiseen hierontaan.




Lopuksi savinaamiot kasvoille ja istumaan pyyhe päällä aulaan. Nyt tarjottiin teen lisäksi omenaviipaleita. Muutamia minuutteja kun istuisin tultaisiin hakemaan.

Savinaamio alkoi kuitenkin kiristää ennen kuin muutamat minuutit olivat kuluneet. Kävin huuhtelemassa kasvot oma-aloitteisesti.




Loppupäivän liikuin rasvatuin luin ja lihaksin. Olisin ollut valmis esimerkiksi korkeushyppyharjoituksiin tai mihin tahansa vaativaan urheiluharjoitteeseen.


Koska en erityisesti nauti hengailusta pyyhe päällä vieraiden ihmisten keskellä, varasin seuraavan kerran ajan pelkkään tunnin hierontaan. Ei siis lavetilla liu'uttelua.





Kaikki sujui aikataulussa. Asiakkaita (ja mahdollisesti myöhästeleviä asiakkaita) ei ollut paljon maanantaina klo 11.

Hierojan ylistin niille sijoilleen. Savinaamion, jota en ollut tällä kertaa tilannut ja josta ei erikseen laskutettu, kävin pesemässä kehottamatta. Olin oppinut, että se muutaman minuutin odottelu on minun määriteltävissäni.





Kokemuksesta karaistuneena huomasin senkin, että kyllä suomalainen osaa rentoutua: hänelle vain pitää kertoa prosessit eli miten edetään ja missä aikataulussa rentoutuminen pitää suorittaa.

Sama suomalainen myös komentaa turkkilaista taksia olemaan ajamatta metriäkään ennen kuin turvavyön lukko on löytynyt penkin kankaan alta.

Taksinhan sai kätevästi kadulta pylvään nappia painamalla. Se tulikin paikalle lähes heti - ja yritti jättää ne loput kolme liiraa rahasta vastaamatta.

Ainutkertaisesti, toki.