mitään kaipaa en nyt enää
ootan vaan.
Sielu hieman tekee tenää,
ruumis joutaisi jo vaikka kuolemaan.”
Yllä oleva Joulu yksin on julkaistu vuonna -80. Silloin ravintolat eivät saaneet olla auki jouluaattoisin ja -päivisin.
Juice Leskinen Slamin Kuusessa ollaan on ainoa joululevy, jota kuuntelen vapaaehtoisesti. Varomattomasti todettu, kun tiedetään joululevyjen määrä enkä varmasti ole kaikkia kuullut. Mutta uskon, että en pidä niistäkään joululevyistä, joita en ole kuullut ja joita ei ole vielä julkaistu.
Kuusessa ollaan on svengaava, enimmäkseen hauska, jossa on sekä perinteisiä joululauluja Juicennäköisinä sovituksina että omiaan. Sovituksissaan se on ennalta-arvaamatonkin. Minua on vaikea myös tietoisesti huvittaa, mutta tämä jotenkin onnistuu. Varsinkin Tonttujen jouluyö on hervoton.
Levyn kansikuvitus on Mauri Kunnaksen. Jo kannessa selviää oleellinen Juicen maailmasta: hän inhosi instituutioita, ideologioita, ismejä – ja esivaltaa. Tämä tulee esiin nimikappaleen ensitahdeilla.
Tuttujen joululaulujen kohdalla saattaa tulla mieleen onko tämä tehty oikealla, kunnioittavalla joulumielellä vai jollain muulla.
Jouluyö, Juhlayön hartautta ei kuitenkaan kukaan viitsine epäillä.
Levystä jäi suurelle yleisölle sinnikkääseen, joulua ennakoivaan radiosoittoon kokonaisuuden loogisesti päättävä Sika. Suosion ymmärrän, vaikka se ei näistä omaksi suosikikseni nousekaan. Onhan Sika kautta aikain joululauluksi hyvin poikkeuksellinen. Siinä käsitellään kinkkua eri näkökulmista, esitetään jouluruuan koko elinkaari alkutuotannosta loppukäyttäjään ryyditettynä isojen miesten hieman välinpitämättömän kuuloisella enkelikuorolla. Juicella olikin loistavia laulajia Slameissaan. Tällä levyllä he ovat äänessä kaikki rumpali Kari Peltosta lukuunottamatta: Safka (Eero Pekkonen), Hannu Tervaharju, Ila Loueranta ja Jari Yliaho. Hieno kuoro heistä muotoutuu Gloria (in excelsis deo):ssa.
Terävimmin muistan bluesvivahteisen, Safkan urkujen ja Yliahon kitaran raikastaman laahuksen Joulu yksin. Osasin sen edelleen ulkoa, vaikka en ole sitä kymmeniin vuosiin kuullut. Sekin on joululaulugenressä ainutlaatuinen. Lisäksi levyllä, jonka kokonaiskesto on muutaman minuutin yli puoli tuntia, se on myös kaikkien pisin, 5 minuuttia 11 sekuntia. Eli ei noudattele tyypillisen joululaulun pituutta - mutta pitkähän se on joulu yksin ikkunassa.
Pituuteensa nähden sanoitusta on vähän ja sekin suomalaisen miehen itsesäälitilitystä: jatkoks oman ruumissaaton menen itkemään. Se muistuttaa Juicen hotelliyksinäisyydestä kappaleessa Mies joka rakastaa itseään.
En muista millaisen vastaanoton levy aikanaan sai, mutta arvailen, että ei kautta linjan varauksettoman ihailevaa. Minä pidän tätä kokonaisuudessaan vallan hauskana joulutunnelman nostattajana. Ja kuten huomataan, se kestää aikaa. Itäisten maiden viisaat miehet pätee edelleen valitettavasti tänäkin jouluna 33 vuotta levyn julkaisun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti