Ajattelin legendaarisia kylttejä.
Ensin kuitenkin kohtasin naisen, joka lastenvaunuineen huusi meille kaikkialle muualle paitsi eteensä katsoville turisteille, kiukkuisesti: "Entschuldigen Sie!".
Joku yrittää elää Checkpoint Charliella arkeaankin.
Sitten näin Neuvostoliiton lipun ja nuoren sotilaan kasvot.
Olin tunnelmassa, lähihistoriassa!
Sen jälkeen havaitsin paitsi kyltin myös sight-seeing-kaksikerrosbusseja, koululaisryhmiä. Turistimyymälästä ostin hurmoksessa pyöreät aurinkolasit.
Huomasin paljon roskia, rajanjakajalla Mc Donald'sin. Rajakopin vartijat, kuulemma ammattinäyttelijät, huutelivat ihmisiä valokuvaukseen.
Kadun toiselle puolelle oli tyylitelty rantabaari hiekkoineen. Siellä myytiin wieninleikettä kolmella eurolla. Matkani ensimmäisen currywurstin ostin katukioskista ehkä noin viidellä eurolla. Ruualla ei turistia riistetty.
Majani sijaitsi idässä, se oli itsestäänselvyys vaihtoehdoissa. Toinen ehdoton käyntikohteeni oli DDR-museo sen lähellä.
Sepä osoittautuikin yhdeksi kiinnostavimmin toteutetuista museoista, joita olen kokenut; esimerkiksi tilan erottajaksi oli kehitetty sumu- tai savuverho. Tulkitsin sen tietysti symboliseksi.
Itäsaksalainen olohuone näytti toisinnolta suomalaisesta 70-luvun kodista. Tutun kuvaston ohella sai hämmästellä suomalaiselle tuntematonta faktaa esimerkiksi Itä-Saksan lastentarhojen pottahetkistä.
Availin kaappeja, ja niistä ilmeni kaikenlaista havainnollista DDR:n arjesta. Yhtäkin ovea kun raotti, säikäytti kovaääninen militantti karjaisu.
DDR-museo on Berliinin vierailluin museo. Se julkisti 15.9. Instagramissa 4. miljoonannen kävijänsä. Paikka on siis erittäin tunkuinen, vaikka jonottaa ei tarvinnutkaan, toki hieman kurkistella olkapäiden yli ja väistellä koululaisjoukkoja.
Muuten Berliinissä yllätti kova hulina kaikkialla missä esiteltiin kommunismimenneisyyttä. Yhtä iso hämmästys oli sen tuotteistamisen volyymi. Toki aikakausi on vielä lähihistoriaa, siihen liittyy paljon ihmismieltä kiehtovaa pimeyttä, yhteiskuntajärjestelmän käsittämättömyyttä ja ristiriitaisuutta sekä eurooppalaisen historian dramaattista kääntymistä.
Saksalaiset koulut ovat ymmärtäneet kohteiden, toivottavasti, opettavaisen merkityksen. Ja markkinamies niiden taloudellisen voiman. Muun muassa jääkaappimagneeteissa löytyy, myös siitä legendaarisesta rajakyltistä, ja lukemattomissa mini-Trabant-versioissa (East Side Galleryssa näin halvimmat).
Kuuman päivän virkistäjäksi ostin DDR-museosta c-vitaminoiduksi ja alkuperäiseksi mainittua Vita Colaa. Se oli oikeasti hyvää.
Mutta näkyikö Nukkumattia? En muista, mutta itäsaksalainen liikennevalohahmo Ampelmann oli, myös ravintolan nimessä. Näinä päivinä se ohjeistaa liikennevaloissa myös lännen puolella, vaikka oli oikeasti tarkoitettu liikennevalistukseen Itä-Saksassa.
Niin suosittu Ampelmannista on tullut, ja Berliinistä löytyy useampi hauska Ampelmann-puoti.
Kyllä, niissä on kovin paljon turisteja.
