Jäin tänään muutaman päivän vuosilomalle ja sen jälkeen kolmen kuukauden vuorotteluvapaalle. Lumisesti alkoi ja räntäsateisena jatkui vuoden viimeinen työpäiväni.
Pöytää ei tarvinnut erityisesti siivota, sillä en keräile paperia(kaan). Työni on sen luonteista, ettei tarvitse enkä koe tarvitsevani sitä turvakseni.
Tälle syksylle tyhjensin ensimmäistä kertaa paperiroskikseni.
Otin mukaani käsirasvan ja käsidesin. Muuta omaisuutta en ole työpisteeseeni kerännyt.
Työkaveri antoi muovipussin työkenkien kotiin kuljettamiseksi.
Luovuin puhelimestani, sillä se menee sijaiselleni. Tuntuu oudolta ja jännittävältä, että minulle tulee, ensimmäistä kertaa elämässäni, sijainen. En tiedä näenkö häntä koskaan.
Kävin riisipuurolla ja joulukahvilla.
Töiden jälkeen olin hölmistynyt, vaikka minulla onkin suuria suunnitelmia toteutettavina.
Ymmärsin, miten vaikeaa joidenkin ihmisten on käsitellä äkillistä, vaikkakin odotettua vapautta. Minä en oikeasti kuulu heihin, mutta osaan eläytyä.
Mietin mitä tämän loppupäivän vapaudellani tekisin, ja menin ja ostin sen pienen hyasintin. Hyvin niukka kastelu sitten, minua ohjeistettiin, kun ihmettelin mullan kuivuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti