Pääsiäisenä pestään jalat

Pääsiäinen ja päänsisäinen helposti sekoittuvat kirjoittaessa. Alitajunta taitaa siinä tehdä töitään, eikähän päänsisäisestä keskustelusta lie viime aikoina ollut puutetta kellään.

Pääsiäisessä on alun perin kyse jalkojenpesusta. Kaikki eivät perimätiedon mukaan silloinkaan siihen suostuneet, Pietari kieltäytyi.
Ja näinhän se on, että nykyäänkin moni lyö laimin tämän oleellisen turvallisuustoimen.

Peseminen edelleen kertoisi välittämisestä ja ympäristön huomioimisesta, kohdistuipa se sitten jalkoihin tai käsiin. Peseytyminen on solidaarisuutta puhtaimmillaan.

Hiljaisella viikolla ihastuin Markku Envalliin ja olen ensimmäistä kertaa innostuneena esseekirjoitusten päällä. Esimerkiksi yksinäisten katutapaamisia Envall kuvaa tarkasti ja kevyesti, senkin hän herkästi huomioi miten näissä kohtaamisissa näkyvät vuokra- ja omistusasujien erot.

Nyt kun olen löytänyt e-kirjat, kävelyreittini valitsen vältellen sakeimpia ihmisjoukkoja, enkä vain pisaratartuntojen takia. Olen ohikulkijoille lähinnä hämmentävä kohtaaminen, kun toistelen ääneen numeroita ja kuukausia venäjäksi. Merenrannalla nauroin ääneen Antto Terraksen Viro-havainnoille.

Pääsiäisen tuotteistamisessa on onnistuttu välttymään riehakkuudelta ja ylenpalttiselta kaupallisuudelta. Luvan kanssa saa olla tylsää, niin kuin poikkeusolosuhteissa muutenkin.

Pääsiäisessä yhdistyvät alkava kevät, rauha, rauhoittuminen ja rahka.

Pietarissa, muuten, on kuulemma kauppahalli, jossa myydään rahkoja sen mukaan mihin aikaan vuorokaudesta ne on laitettu valumaan. Samaan kaupunkiin on laitettu palatsiolosuhteisiin esille maailman ylellisimmät pääsiäismunat, joita on suunnitellut muun muassa suomalainen Anna Pihl.

Kävin Fabergé-museossa ensimmäisellä Pietarin-reissullani kolme kesää sitten. Vatsatautisena en vaan kyennyt täysin ottamaan vastaan ylellistä munavyöryä. Hieno punainen kahvila kuitenkin oli potea oloaan. (Vatsatauti ei tullut Pietarista vaan Viipurista.)

Tänä pääsiäisenä en syö rahkaa enkä purkkipashaa, jonka unohdin ostaa. Mutta tämä pääsiäinen ja tämä koko kevät on kävelyjen kevät. Niiden jälkeen pestään sekä käsiä että jalkoja.

Nowa Huta

Nowa Hutalle sytyin heti, kun Krakovan-reissua suunnittelin. Alue kuulosti ja näytti juuri siltä arkkitehtuurilta mitä on Pietarissakin pitänyt mennä lähiöihin katselemaan: sosialistiselta realismilta.

Edelleen toimiva Nowa Hutan terästehdas oli aikoinaan Puolan suurin ja verrattavissa vaikkapa Magnitorgorskiin. Pituutta tehdasalueella on viisi kilometriä. Ennen reissua silmiini sattui havahduttava yksityiskohta laajuudesta: työläiseltä meni tunti löytää tehtaan portilta työpisteelleen.

Nowa Huta rakennettiin 40-50-lukujen vaihteessa työläisten asuinalueeksi. Työpaikan eli valtavan Leninin terästehtaan lisäksi sieltä löytyivät arjen oleellisuudet lastentarhasta kouluihin ja kauppoihin. Myöhemmin perustettiin myös dollarikauppa.




Viihtymiseenkin paratiisin näyteikkunassa panostettiin. Oli tekojärvi, joka tosin raskaasti saastui, paljon puistoja, elokuvateatteri ja teatteri.

Nowa Hutasta siis muokattiin sosialismin näyteikkuna ja propagandateatteri muulle maailmalle: Katsokaa, näin hienoa se on!

Tapaninpäivänä lähdin Crazy Guidesin Antonin kanssa ajelulle Nowa Hutaan. Jo alku oli innostavan retro: Trabantin moottorista lähti niin kova ääni, että jouduin ponnistelemaan kuullakseni jutut.

Keskusaukion halkaisee Aleja Róza, Ruusujen kuja. Molemmin puolin levittäytyvät arkkitehtuurin helmet, 50-luvun sosialistisen realismin jykevät kerrostalot. Rakennukset edustivat jo valmistuessaan nykyaikaisuutta keskuslämmityksineen; esimerkiksi oma kylpyhuone kuului varustukseen. Siis todellinen asumiskulttuurin muutos maaseudulta kaupunkiin muuttaneille työläisille.

Sosialismissa korostettiin kaikkien tasa-arvoa: työläisille samat olot ja edut kuin johdollekin. Periaatteessa siis näin.


Tehtaan tyhjentynyt päärakennus, jossa työskenteli johto. Talon jatkokäytöstä ei tiedetä.


Kuitenkin talojen ikkunoista näkyi, että huoneet alemmissa kerroksissa olivat korkeampia kuin ylemmissä kerroksissa. Siteerasimmekin yhteen ääneen George Orwellin Eläinten vallankumousta: "Toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". Luonnollisesti Orwell kuului kommunistisessa Puolassa kiellettyihin kirjailijoihin.

Alun perin Nowa Huta oli ollut hyvää maanviljelysmaata. Porvarillisiksi leimatut maanviljelijät karkotettiin alueelta nopeasti, kun Nowa Hutaa alettiin rakentaa ja ideologian siementä kylvää.

Mutta nowahutalaiset eivät tunnistautuneet kommunisteiksi. Järjestettiin mielenosoituksia  ja patsaan juurelle pommiattentaatti, johon syylliset eivät selvinneet. Teorioita toki on, yksi niistä liittyi paavin lähestyvään vierailuun. Välikohtaus ei kuitenkaan vaikuttanut sen toteutumiseen.




Krakovalle tyypillinen alkoholikioski. Yksityisomisteisena se palveli joulunakin (en käynyt ostoksilla).


Kommunismipropaganda ei kyennyt hävittämään katolilaista uskoa. Realiteetin ymmärsi myös Stalin. Hän oli todennut uskonnon kitkemisestä Puolassa, että se olisi kuin "laittaisi satulan lehmän selkään".

Nowa Hutaan saatiin lopulta rakentaa kirkko muutamin ehdoin: sitä ei saanut tehdä keskelle aluetta ja rahoituksen piti järjestyä yksityisesti. Rakentamiseen meni 10 vuotta. Rahat tulivat toisaalta, lähinnä Amerikasta, ja yhteisöiltä muualta Puolasta.


Nowa Hutassa vietettiin viime vuonna juhlavuotta, kun Leninin patsaan kaatamisesta keskusaukiolla, Ruusujen kujan keskellä, oli kulunut 10 vuotta.


Lempikuvani keskusaukion Lenin-patsas-näyttelyssä


Alun perin patsas rahoitettiin työläisten tehtaalta saamilla bonuksilla. Kaadon jälkeen patsas ajautui reuna-alueille, sen päällä istuttiin ja juhlittiin. Lopulta sen osti Bengt Erlandsson High Chapparal
-puistoonsa Ruotsiin.

Nowa Huta ei toimi varsinaisena turistimagneettina, tehokkaammin vierailuja vetää entinen keskitysleiri. Nowa Huta on jossain vaiheessa kärsinyt myös huonosta, jopa turvattomasta maineesta. Siihen on vaikuttanut muun muassa jalkapallohuliganismi.


Entinen Lenin-aukio, nykyinen Ronald Reaganin aukio


Mutta ympyrä sulkeutuu, aina. Krakovan-lomani kohokohtia oli, kun havaitsin kadulla Nobel-voittaja, lempirunoilijani Wislawa Szymborskan. Hänet oli kuvattu Kazimierzin juutalaiskaupunginosan kirjaston seinälle suureen lakanaan. Lisäksi oppaani Anton kertoi olleensa Szymborskan entinen naapuri.

Luontevaa, että todellisuutta väkevästi tallentanut Szymborska on käsitellyt runoudessaan myös Nowa Hutaa, yhteiskunnallisesti merkittävää lähiötä puolalaisessa ja krakovalaisessa lähimenneisyydessä.