maanantai 7. heinäkuuta 2014

Poistotuulella

Jos sanonnan mukaan siivottu asunto merkitsee hukattua elämää, millaista tuhlaamista on jokapäiväinen vaatteiden kanssa vatkaaminen?

Viimeisen viikon olen viettänyt vaatekaapissa, vaikka väitän omistavani vaatteita vähemmän kuin mystinen keskivertonainen yleensä. Kolisevien, toisiinsa tarrautuvien hengarien, vaatepölyn ja pienten tilojen lisäksi ärtymään saa rahan taju: samalla summalla olisi asunut kuukausia vuokralla ulkomailla. Tuo on minulle tehokas mittari.

Ärtymystä lisää tieto siitä, ettei järjestely lopu koskaan. Näin käy, koska en kaupassa muista, että vaatteiden katseleminen ja ostaminen on mukavampaa kuin niiden järjestely.

Jos poistoja tekee jälleenmyyntitarkoituksessa kahdesti vuodessa, en aikaisemmilla kerroilla ole ollut tarpeeksi ankara. Kaikilla poistokerroilla myös huomaan yhden yhdistävän tekijän: mitä halvempi vaate, sitä varmemmin se päätyy jälleenmyyntiin. Niin sanotuista vanhojen vaatteiden liikkeistä olen olen ostanut yhdet elämään jääneet kengät (haasteellisille jaloille vaikea ostos) ja yhden neljän euron tunikan (vartalotyypilleni helppo ostos). Tunikan tulevaisuuden kertoo tulevaisuus.

Jonkun ihmismielen asiantuntijan muistelen todenneen, että vaatteilla yritämme tulla ihmisiksi, jollaisia haluaisimme olla eli toteutamme toivepersoonallisuuttamme. Kirppareilla laukuista myydyimmät ovat kuulemma punaisia.

Minulla kasvaa kasojen keskellä itsetuntemus. Lempiväreikseni huomaan fuksianpunaisen, turkoosin ja oranssin, vaikka kuvitelmissani kuljen mustavalkoisissa. Vihreää löytyy vähän. Yhtään valkoista paitaa en saa enää ostaa. Mustaa en omista juuri ollenkaan. Raitakasa on kasvanut ja siitä ei vähennetä mitään.

Vaatteenostolakkoni ei ole täydellisesti onnistunut, mutta on lisännyt harkintaa ja osumatarkkuutta. Hylännyt olen enemmän kuin ostanut, ja hylkääminen on tuntunut hyvältä. Toisaalta on valehtelua väittää, ettei tavara tee onnelliseksi. Täydellinen vaate, jollaisen löytää harvoin, tekee. Ajatelkaapa vaikka hyvin istuvia nahkakenkiä.

Ulkoiset rajat, kuten vaatekaapin koko tai matkalaukku, paljastavat olennaisen. Pakatessaan havaitsee oikeasti mieluisat vaatteet. Perillä huomaa, että kolmilla kengillä pärjää.

Feng shuista parhaaksi väitetään siivoamista. Väreittäin järjestellyt vaatepinot ja tyhjä tila hyllyillä tuovat tehokkaasti autuaan olon.
Nytkin jäi kenkäkaappiin yksi tyhjä lokerikko.