Joulujuttuja 5: Pöydässä

Jouluruokailuni alkoi aatonaattona noin tunnin eväiden jonottamisella kahdella eri tiskillä. Aika alitti odotukseni: tiskihenkilöt olivat ripeitä, kansa tiesi mitä halusi.



Kassajonot olivat keskustan suosituimmassa herkkupisteessä lyhyet tai niitä ei ollut ollenkaan. Henkilökunta hymyili. Kaikista maailman kielistä kuului suomea ja saksaa.
Ei  huonotuulisia kasvoja, ei tiuskimista, ei tönimistä tai vain vähän.





Jouluna en syö itseäni muodikkaasti sairaalakuntoon, ja jo joulunalusviikkooni kuului kuusi herkuttelu- ja juhlatilaisuutta.
Niitä ääneen luetellessani työkaveri muistutti, että "sittenhän sulla on vielä joulu".

Ehkä minusta on tullut joissain asioissa maltillinen: tingin jouluunlaskeutumisruuassa eli sulatejuustossa makaroonilaatikossa.
En ottanut edes Turunmaata jääkaapista.
Vaikka maustoin jauhelihan vahvasti muun muassa currylla, maku ilman juustoa oli tavallista laihempi. Silti perushyvä.

Ikuisena karppaajana koen makaroonilaatikon nautinnasta hieman syyllisyyttä.



Jonossa tuli jano. Yksi parhaimmista sammuttajista on vastapuristettu appelsiinimehu maustamattomalla vissyvedellä.

Jouluaattona ennen kirkkoa nälkähyökkäystä ehkäistään tietysti riisipuurolla. 

Aattokirkon jälkeen on vuorossa kahvi. Ainoa leivos, jonka nauttimisesta en tingi koskaan, on joulutorttu. Itse en niitä leivo, koska söisin kerralla pellillisen.

Kahvinpurujeni seassa on jouluna ripaus kanelia.

Varsinainen jouluateriani vie minut Amerikkaan päin. En ole moneen vuoteen syönyt kinkkua enkä enää halua haistella sen käryä aattoyönä.

Muuten olen sitä mieltä, että perinteiset joulusyömiset painottuvat enemmän makeahkoihin kuin suosimiini suolaisiin makuihin.
Siksi valitsen hieman toisin.

Otan siis kalkkunaa muutaman siivun. Vihdoinkin myös pääsee suuhuni altaasta kauan himoitsemaani amerikkalaista pekoniperunasalaattia. Mukana kulkee kotitekoisia lihapullia.



Sienisalaatti oli herkkutiskiltä loppuunmyyty. Sen korvaa kotitekoinen vastaava ja katkarapukylmäsavulohihässäkkä.



Lanttu- ja porkkanalaatikon murut koristavat vähäisinä lautaseni reunaa. Joululimpun kanssa olen maltillinen.

Karpalomaksapateeta jaksoin siis jonottaa sen 45 minuuttia päinvastoin kuin aikaisemmin. Vaihtoehtoja oli muitakin, tämä oli kuulemma suosituin. Ja jumalaisen makuinen!
Ensi jouluna, jos näillä sijoillani olen, kokeilen ehkä viherpippurivaihtoehtoa.

 

Jälkiruoka on pyöräytetty luumukiisselin sijaan luumurahkaksi kuohukermalla ja karpalopalleroilla.