Kaupankäyntiä

Paljon livahtaa ulkomaillakin "asuessa" (miten asuminen sitten määritelläänkään) arkisiin puuhiin.

Jos hotelleissa sekoan huoneiden lampuissa, asuintaloissa on opittava lähes kaikkialla eteen tulevat lukot. Niistä suoriutumiseen vaaditaan oma rento tekniikkansa. Opin sen viikossa. Muuten ei pääsisikään sisään eikä sieltä ulos.



Usein on suoritettava myös kaupassakäynti. Ja mikäs siinä, päivittäistavarakaupassa toteutuu paikallinen arkisuus aidoimmillaan.






Ensimmäisen päivän pikaiset pakolliset hankin pikkulähimarketista, jossa ihailin siistiä sanomalehtirivistöä ja pinkkiä Nivea-kynsilakanpoistoainerivistöä. Jopa tässä pienessä kulmakaupassa oli palvelulihatiski, josta en kuitenkaan valinnut mitään.
Suosimani hammastahna oli kaksi euroa kalliimpaa kuin lähtömaassa. 




Seuraavana päivänä runsaammat ostokset suoritin Mercadona-supermarketissa, missä hammastahna olisi ollut normaalihinnoissaan. Palvelutiskit löytyivät sekä kalalle että lihalle. Jonoa oli. Lihatiskillä hoidin asiani natiiviksi, sillä kanaleikkeiden pyytäminen ja niistä kiittäminen ei vaadi syvällistä argumentaatiotaitoa.

Ruokalaskun hinnaksi henkilöä kohti salaatti- ja riisilisukkeineen tuli tuolla kerralla 5 euroa.

 

Myös kosmetiikka-hygieniaosastolla häärivät asialleen omistautuneet virkailijat. Sieltä löysin hyvän ja halvan vartalotuotteen sekä alahyllyltä oikein erikoishalvan rynkkyvoiteenkin.




Erityisesti odotin käyntiä asuintaloni hedelmäkaupassa. Eksoottista ja sympaattista, erikoistunutta kivijalkakauppaa ei meidän kulmiltamme kotona löydy. Valitsin viisi banaania sekä limen, jolle en toistaiseksi ole löytänyt käyttötarkoitusta.







Rakennuksiin palaan myöhemmin, mutta en malta olla puuttumatta niihin jo tässä. Apteekkiin ei vielä toistaiseksi ole ollut asiaa, mutta ulkoa olen varsinkin yhtä ihastellut. Ja ihmetellyt miksi ne eivät voi meillä Suomessakin näyttää jotenkin tältä.




Tai supermarketti tältä?



Tähän mennessä dramaattisin ostokseni on kuitenkin ollut pitkulainen ja voimakastuoksuinen aerosolipullo. Se hankittiin heti seuraavana aamuna, kun olin edellisenä iltana kohdannut elämäni ensimmäisen, lattialla lujaa pinkovan cucarachan.

En tiedä kumpi meistä säikähti enemmän, mutta sen koommin emme ole tavanneet.