lauantai 29. huhtikuuta 2017

Tunnelmia ja tunteita Tukholmasta

Olin aina luullut, että nimi kirjoitetaan Stickan Andersson. Djurgårdenissa selvisi, että Abban manageri onkin allekirjoittanut papereita nimellä Stikkan Anderson.





ABBA the Museum on yksi hauskimmista ja elämyksellisimmistä museoista missä olen käynyt, olenhan aikakauteni tuote. Jonkin verran kulahtaneisuutta olin havaitsevinani yleisilmeessä ja toimimattomuuksia yleisissä tiloissa, mutta sellainenhan 70-luku oli: vähän kulunut ja haalea.



Kokemus peittosi kuitenkin alleen kaikki pienet epätäydellisyydet. Sillä se musiikki! Kävin kolmesti katsomassa Jonas Åkerlundin lyhytfilmin, jonka varoitettiin sisältävän voimakkaita ääniä ja kohtauksia. Varoittelu hieman hymyilytti: enemmänkin se herätti voimakkaita tunteita, sillä muutamat uskaltautuivat jopa varovasti tanssahtelemaan huoneessa.


Jokaiselle abbalaiselle oli oma "mökkinsä".



Esillä oli Björn Ulvaeuksen auto Hootenanny Singers -ajoilta,
jolla hän ajoi kohtalokkaaseen
ensikohtaamiseen Benny Anderssonin kanssa.









Opasteita oli kaupungissa muutenkin riittävästi jopa kaltaiselleni tarkalle opastefriikille. Paitsi Gamla stanin metroasemalla (kuva alla), josta lähdin väärään suuntaan etemään pitkin pitkää rautatiesiltaa. Tukholmalaiset kuitenkin neuvovat ja auttavat mielellään, se tuli selväksi näinkin lyhyellä käynnillä.




Kävellessäni sateessa Fotografiskaan mietin, että liittyneekö opastamiskulttuuri jotenkin myös edistykselliseen pohjoismaiseen demokratiaan. 

Fotografiskan pihalta

Södermalmilta Greta Garbon puistossa


Kaikki myös kohteessa toimi, mikä on tärkeä mittari matkani onnistumiselle. Ensimmäisen kerran hotellihuoneessa ei tarvinnut räplätä valokatkaisijoita ihmeissään. Televisioon ilmestyi kuva kummemmin hakematta. Suihkun sain toimimaan minuuttien ihmettelyn jälkeen.

Ja siis se hotelli, Hotel with Urban Deli.  Kohtuullisen uusi paikka sijaitsee maan alla Sveavägenillä Hötorgetin metroaseman vieressä. Palmen muistolaatto on kadussa lähes välittömästi hotellin sisäänkäynnin edessä.

Metroaseman uloskäynti hotellin suuntaan

Hotellin hieman humoristinen markkinointikeino on vedota siihen, ettei huoneisiin paista aurinko häiritsevästi. Lisäksi vedotaan hyvään äänieristykseen. Molemmat mainoslauseet tehosivat varaushetkellä, vaikka vaihtoehtonani olisi ollut myös hotelli Abba-museon yhteydessä.

Markkinointi piti kutinsa; huone sopikin parhaiten nukkumiseen, sillä sen täytti lähes kokonaan vuode. 



Hotellin Älä häiritse -lappu. Sähköinen ilmoituskin oli käytössä.



Hotellin yhteydestä löytyi kauppahallityyppinen Urban Deli -myymälä, joka henki ekologisuutta ja kestävää elämäntapaa (vaikka kassalla olikin tarjolla Suomessa paheksuttuja pikkumuovipusseja). Kätevä paikka noutaa iltapalaa. Hotellin ravintola oli joka ilta aivan täysi ja aivan aiheesta.






Taksit kulkivat niin ikään luotettavasti. Minua oli tiedotettu kauhujutuilla kaupungin takseista: hintoja kun ei ole säännelty. Ne eivät kuitenkaan voi virallisilla takseilla olla mitä tahansa. Ydin on se, että hinta pitää kysyä ja sopia. Tietyt kohteet kuten keskusta - Arlanda on myös ilmoitettu taksin ikkunassa.

Käytin taksia yhden kerran eli paluumatkalla lentokentälle. Hinta sinne oli ns. fast pris eli kiinteä hinta, joka sovittiin tilatessa ja johon voi kuulemma luottaa "absolut". Arlandalle lähtiessä Stockholm Taxin kuski paitsi nosti laukun sisään ja availi ovet myös ilmoitti matkan hinnan. 

Kuljettaja ei myöskään puhunut mitään matkan aikana, mitä pidin erittäin hyvänä käytöksenä neljän aikaan aamulla.



Pohjoismaat sopii pohjoismaalaiselle ilman suuria yllätyksiä tai temppuiluja. Kuitenkin jos verrata pitää, ja ainahan pitää, nousee Kööpenhamina minulle kiehtovammaksi kohteeksi; enemmän erilainen, silti sopivasti samanlainen. Viihtymiseen ei vaikuttanut edes se, että sielläkin vierailin sentään sateisena ajankohtana. 

Eikä Helsinki tällä vilkaisulla mitenkään häviä Tukholmalle missään asiassa.
Vain Kungsträdgårdenin kirsikkapuut puuttuvat.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti