lauantai 11. maaliskuuta 2017

Toiveissa Tukholma, tuntematon ja Tatarstan

Haikeahko on vähän se hetki, kun lopulta tekee valinnan ja maksaa verkossa hotellihuoneen. Reissun parhaimmat hetket ovat jo ohi ennen kuin matka on alkanutkaan. Lisäksi mielessä käy epäilys, jos jossain toisaalla määränpäässä olisi olemassa täydellisempi hotellihuone.



Matkan suunnittelu, kohteen valinta, hotellihuoneiden katselu ja katunäkymien tiirailu Instant Street View'sta ovat ehdottomasti matkan parhaimmat hetket. Yksi elämäntehtävistäni on täydellisen hotellihuoneen löytäminen. Se tuskin tapahtuu tänä vuonna. Kohteita on sen verran paljon, että tyydyn keskivertoon (eikähän kallis toki välttämättä täydellinen olekaan).

Vähän on niitä reissuja, joista olisin selvinnyt hotellihuonetta vaihtamatta. Siksi matkalaukkua ei tyhjennetäkään kuin vasta toisena iltana. Matkailualallahan liikkuu legenda, jonka mukaan suomalaiset saavat huonoimmat huoneet. Legenda on kumottu. Vähän silti epäilen.



Täytän tänä vuonna 50 enkä ole vielä päättänyt juhlinko merkkipäivää jotenkin isosti vai lähimpien kanssa kahvitilaisuudessa tai käymällä syömässä esimerkiksi venäläisessä ravintolassa (miksi venäläisessä, se valaistunee lukijalle myöhemmin tässä kirjoituksessa).

Sen tiedän, että syyskuussa varsinaisena juhlapäivänä en ole Oulussa enkä Suomessa. Kohde on jo päätetty, mutta yritän olla paljastamatta sitä ennen perillepääsyä. Sen verran voin valaista, että siellä minua odottaa tuttu ja luotettava paikallisopas. 



Naapurimaiden pääkaupungit tänä vuonna joka tapauksessa tulevat jollain tasolla tutuiksi.

Keväällä lähden käymään Tukholmassa. Kokonaisuudesta puuttuvat enää Abba-museon liput. Se on yksi matkani pääkohteista. Toinen on Fotografiska.

Tukholmassa en ole käynyt sitten 2000-luvun alun ja silloinkin kummallisesti marraskuussa. Laivan hytti haisi oksennukselle, sitä piti vaihtaa. Jonkun kaupan hyllyjen välissä törmäsin kajaanilaiseen, sittemmin tukholmalaistuneeseen kokkiin. Muuta en muistakaan matkasta.

Opiskelen myös venäjää ja kesällä suuntaan opintoryhmäni kanssa Pietariin Viipurin kautta. Ohjelmassa on Pyöreää Tornia, illallista ja tanssiesitystä siellä sekä balettia Pietarissa. Vakiokohteiden lisäksi meidät on luvattu viedä läpi uusrikkaiden alueen.

Ja joo, olen jo tiiraillut Talvipalatsin ja Eremitaasin sekä Nevski Prospektille sijoittuvan hotellini katunäkymiä. Työkaveri lainasi kauniin kirjan kaupungista.

Lisäksi olen hekumoinut kohdetta Instagramissa seuraamalla useita venäläisiä ja Pietari-tilejä. Vastapainoksi olen saanut satoja venäläisiä, ja varsinkin tatarstanilaisia, seuraajia. Sattui muutenkin mukavasti niin, että eräs seuraamani suomalainen toimittaja viihtyykin juuri nyt Pietarissa. Instagram onkin minulle ennen kaikkea matkailutili. Sen perusteella haaveilen, teen päätöksiä tai vahvistan niitä.


Ajatukseni ovat jo myös ensi vuodessa. Ehkä jälleen Dubaissa ja tällä kertaa joko downtownissa tai Dubai Creekin alueella. Tai Teneriffalla ja siellä varsinkin La Palmalla tai pohjoisosan Garachicossa. 

Ensi vuodeksi mietin myös Tatarstania. Ainakin Instagram-kuvituksen mukaan se vaikuttaa vähän Venäjän Dubailta. Malttaisinko panostaa isosti vain yhteen kohteeseen? Se olisi sitten matkatoimiston järjestämä hankala yölento Kazaniin Volgan-risteilyineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti