Edellisen silitysrautani ostin samana päivänä, kun muutin Vaasaan eli toukokuussa 2000.
Kun ostan seuraavan, voin muistaa, että edellisen ostin, kun elämäni ensimmäistä vuorotteluvapaata oli jäljellä kuukausi.
On perin outoa, että silitysraudasta on tullut tällainen elämäni rajakohtia määrittävä merkkipaalu ja siirtymäriitti, sillä en silitä lähes koskaan. Ostotoimenpide oli kuitenkin pakollinen, sillä viimeksi silitin viime pikkujouluja varten täysillä tehoilla pikkujoulumekon satiininauhaa.
Raudan pohjasta tuli tulipunainen ja nukkainen.
Pian on käyttöä myös vedenväriselle pellavamekolle, ja jokainen tietää, miltä näyttää vastapesty, silittämätön pellava.
Kauppapaikan myyjän markkinointiargumentit osuivat huonoon kohteeseen: "kannattaa ostaa tämä tämä merkki, jos silittää todella paljon". Valitsin halvemman ja kevyemmän.
Innostuin, huolimatta termien "höyrynsäädin-lämpötilan säädin" ristiriitaisesta viljelystä käyttöohjeissa ja raudan kuvottavasta ensihajusta, vaikka tein neuvotut ruiskuttelut.
Olin unohtanut miltä hengarissa näyttää vastasilitetty t-paita - siistiltä - ja miten joustavalta, ylelliseltä se tuntuu yllä.
Silitin melkein koko illan.
Hurmioni leikkasi paikallisuutinen, jonka mukaan muutama tunti käyntini jälkeen ostospaikka tyhjennettiin asiakkaista haitallisten höyryjen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti