lauantai 23. syyskuuta 2017

Obrigada

Obrigada on portugalia ja tarkoittaa ”kiitos”, naisen sanomana. Jos mies haluaa kiittää, hän sanoo obrigado.

Kyseessä ei siis ole sukupuolineutraali ilmaisu vaan hyvinkin sukupuoleen sidottu kohteliaisuus. Käyttö on epäjohdonmukaistakin: obrigado saattaa lipsahtaa myös naisen suusta.

Ravintolakuitissa luki ”chinesa”, vaikka kyseessä ei ollut kiinalainen annos. Selvittelyn jälkeen selvisi, että se tarkoittaa tavallista kahvia maidolla.


Ennakkoluuloinen yllättyy usein iloisesti. Niin nytkin. Olin ajatellut Funchalin lähinnä levadakävelyjen ja kukkaloistojen kohteeksi. Kukkein kukkimisaika saarella ei ollutkaan enkä levadoilla vaeltanut. Minulle Funchalista tuli ihastuttava kaupunkikohde.



Asemoiduin kahdeksi viikoksi Funchalin keskustaan lähelle kaupungintaloa, oikeustaloa ja yliopistoa. Matkailuminääni ajatellen se oli loistava sijoittuminen.




Molemmin puolin hotellia paukutti kaksi kirkkoa lyöntejään 15 minuutin välein. Koululaiset täyttivät narunkapean kadun jonottaessaan koulukirjoja kaupan edessä, joka meillä luokiteltaisiin kioskiksi.

Ympäriltä löytyi yllätyksellisiä kujia ja pittoreskeja taloja, hylättyjä tai palaneita suurten talojen pihapiirejä.

Mielikuvitukseni laukkasi: mitä kaikkea mahdollista saisi järjestettyä siihenkin entiseen oleskelutilaan, jonka katosta roikkui enää heteka.




Ja lämpötilana joka päivä vähintään plus 24 astetta, keskellä syyskuuta.

Funchalin vaateputiikit tarjosivat kohtuuhintaisia, persoonallisia mahdollisuuksia. Alennusmyyntiaikakin sattui sopivasti 50-70 prosentin tasolle. Kun kuulin, että kukaan ei lähde Funchalista ilman kenkäostoksia, vannoin olevani ensimmäinen kaupungin historiassa. Päätös rikkoutui parhaimpiin ja istuvimpiin nahkakenkiin ikinä.






Funchalin keskeisimmät paikat hahmottaa viikossa, kaupungin keskusta ei ole iso. Pidemmälle mennessä, ja vaikka vain hotellillekin, joutui silti taksikuskille usein selittämään hyvinkin tarkasti kohdetta. Espanjalla siitä selvisi, mutta sekoilulta ja turhilta mutkilta ei vältytty.

Bussikuskit osasivat englantia. Sitä todella tarvittiin, kun minua pompotettiin kolme kertaa paikasta toiseen etsiessäni paikallisbussia Monten trooppiseen puutarhaan. Viestinnän epätäsmällisyys korostui myös perillä puutarhassa.

Monte Palace Tropical Garden on laaja ja näyttävä puistoalue, jossa on esillä myös kuva- ja veistotaidetta sekä itämainen puutarha. Puiston keskiön muodostaa palatsialue vesiputouksineen.

Alueen läpikävelemiseen saisi kulumaan kolmekin tuntia. Juuri siksikin sen opasteet kaipasivat todella reipasta terävöittämistä. Ei näet riitä, että teemoitetut reitit on merkitty painettuun karttaan. Johdonmukaista etenemistä auttaisi, jos ne olisi merkitty myös maastoon.

Hellepäivänä en sitten lähtenyt eteenpäin eksymään epätasaisessa maastossa. Nappasin palatsilta kärrytaksin takaisin lähtöportille.














En edennyt Funchalia pidemmälle. Esimerkiksi risteilylaiva Porto Santoon olisi lähtenyt aamukahdeksalta; aikainen herätys tuntui lomalla liioittelulta, varsinkin kun en varsinaisesti ollut tullut rantalomailemaan.

Funchalissa ei ole Porto Santon vaaleita hiekkarantoja, vaan luonnonvesialtaita ja kiviranta vanhankaupungin laidalla.




Lidon merivesialtailla ennätin oleskella muutaman tunnin, kunnes aggressiivinen aalto vei sandaalin, kastelin kirjan ja laukun. Olosuhteet saivat minut poistumaan paikallisbussiin.

Paikalliset näyttivät nauttivan auringosta ja merestä näiden kivettymien sokkeloissa.






Funchalin vanhankaupungin eduksi täytyy sanoa, että se on säilyttänyt vanhan ilmeensä, aidon tai ei. Pankkeja, luksus- ja muotikauppoja sen kujilla ei todellakaan näe kuten joissakin vastaavissa. 










Näkymä ravintolasta, jossa vietin 50-vuotissyntymäpäivääni.


Parhaimpia kokemuksia reissuilla olivat hyvin arkiset asiat: neljän tunnin sunnuntaikävely, tutustuminen koulun pihaan, jolla vierailuun kysyin nunnalta luvan, ja huristelu bussilla alas, alas alas asti korkealta orkideapuistosta.

Museu Quinta da Cruces -museon pihaa. Se sattumalta löytyi aamukävelyllä korkealle kivunneen tien päästä.


Koulun pihalta:










Ja ehkä ei niin jokapäiväistä, katamaraanilta uimaan pulahtaminen. This must be the worst way to spend your Thursday, kuten mukana seilannut loihe lausumaan.



Risteilynäkymiä läheltä Lidon merivesialtaita ja hotellikeskittymiä




Mutta entä se Funchalin oma sankaripoika?




CR7-museossa vaikutusta ei niinkään tehnyt kerroksellinen palkintoja ja pokaaleja. Vaikuttavimpia olivat pikkulasten ympäri maailmaa lähettämät kirjeet Cristiano Ronaldolle.



Ällistyttävä oli se videotaltiointi, joka näytti miltä kuulostaa stadionillinen hurmosta ja fanaattisuutta puhuvan jalkapalloilijan edessä. Minun suomalaisena oli ilmiötä vaikea ymmärtää, mutta nähdessäni pakko uskoa.


Lopulta kuitenkin.

Kaikesta viestinnän epätäsmällisyydestä ja -epämääräisyydestä, lämmön paahteesta ja epätasaisesta palvelun laadusta huolimatta:

obrigada Funchal. Palaan kaduillesi ja puutarhoillesi varmasti takaisin.





















































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti