Vuosia sitten olen siirtynyt lähes paperittomaan toimistoon. Matkalta palatessani huomasin, että olen siirtynyt melkein paperittomaan kotiinkin. 77 päivässä postia oli tipahtanut 6 kirjekuorta, joista vain yksi oli lasku, rakastanhan sähköisiä pankkipalveluja. Lehtiä en tilaa enkä salli ilmaisjakeluja.
Saman verran oli kuitenkin tullut myös julkaisuja; olenhan pankin asiakas, kuntalainen, käytän kanta-asiakaskortteja ja kymenlaaksolaista sähköä.
Perinteisesti en ole lukeutunut paluuihmisiin. En ole koskaan verrannut kotimaata ja muita maita mustikoihin ja mansikoihin. Nyt kuitenkin koin paluun mielekkääksi: olin tarpeeksi pitkään reissussa ja kotona koitti melkein kevät.
Matkoilla saa välimatkaa arkeen: kun jotakin ei helposti saa, huomaa mitä ilman tulee toimeen.
Sauna ei ole välttämätön, mutta suomalainen suodatinjauhatus on. En viihdy ilman kirjoja ja internetiä. Suomalaiset televisio-ohjelmat eivät ole välttämättömyys, mutta toisaalta en kehuskele sillä, kuinka kauan olen ollut katsomatta niitä. Kohdemaassa kehitin itselleni lempisarjankin, vaikka keskeisiä käänteitä Los misterios de Laura -sarjasta arvailin.
Playa del Duque
Ensimmäinen kerta Teneriffalla yllätti: paikka näyttäytyi odotettua monipuolisempana. Erot jopa samalla paikkakunnalla kilometrien säteellä tunnelmassa ja säässä havaitsi selvästi.
Puhumattakaan Etelä-Teneriffan eroista Pohjois-Teneriffaan, johon tutustuin kevyesti.
La Lagunan vanha kaupunki edustaa Unescon maailmaperintökohteita saaren pohjoisosassa. La Lagunassa toimii myös yliopisto. Paikka oli minulle ehdottomuus, yksi pääkohteistani.
Kiinteistöt La Lagunan vanhassa kaupungissa on tyypillisesti valjastettu suurelta osin merkkiliikkeiden, pankkien ja asianajotoimistojen kulisseiksi.
Sattumalta löysin La Lagunan sivukadulta osin puurakenteisen kirjaston, jossa erikseen pyydettiin olemaan hiljaa, mutta puhuttiin englantia. Lehtienlukusalista on näkymä puutarhaan.
Varsinaisessa kohteessani etelässä hallitsi Costa Adejen moni-ilmeinen, pitkänpitkä rantaraitti. Sen katseleminen oli niin hypnoottisen vangitsevaa, ettei kummempaa päiväohjelmaa välttämättä tarvittu.
Merellä olo on very zen, mukaudun aaltojen rytmiin ja annan periksi, olen vaivattomasti läsnä, kuten aina veden äärellä.
Los Gigantes
Masca
Los Gigantesin satamassa matkalla Mascalle tapasin hollantilaismiehen, joka piti nopean puolustuspuheen maastaan: hän totesi, etten ole menettänyt mitään, vaikken ole käynytkään Hollannissa. Keskustelumme alkoi mistäpä muusta kuin kielestä. Englantini perusteella hänkin luuli minua hollantilaiseksi, siis päinvastoin kuin muut, joiden silmille olin venäläinen.
Toisaalta basaarien ja ravintoloiden sisäänheittäjät tunnistivat harjaantuneesti kansallisuuksia, vaikkei olisi puhunut mitään.
Los Gigantesin satama
Masca
Seuraavalla kerralla suuntaan tehokkaammin pohjoiseen, saaren viileämpään ja rouheampaan osaan. Pääkaupunki Santa Cruz ei toisella kerralla raitiovaunun ikkunan läpi vaikuttanutkaan luotaantyöntävältä. Kokematta jäi myös La Guïmar pyramideineen kuten Gomeran saari ja sen vihellyskieli sekä metsäinen, siksi minulle vähän vieraammalta tuntuva Puerto de la Cruz. Siitä kuulin paluumatkalla lentokoneessa kuitenkin pelkkää hyvää ja sain suomalaisen asunnonvälittäjän yhteystiedot.
La Orotava kuulostaa kuvailtuna pikkukaupungilta, johon ihastunen varmasti.
Valokuvaamatta jäivät myös monet bussin ikkunasta nähdyt, vuoristojen sylissä houkuttelevat kylät.
Kuten La Palman saarikin, jossa kanisteriveteni tehtiin.
Me oltiin myös viime vuonna Teneriffalla vaimon kanssa ja oltiin tuolla samoilla mestoilla. Me mentiin jopa käymään sisällä noissa hienoissa asianajotoimistojen ja pankkien hienoissa rakennuksissa. Olivat kyllä sisältäkin todella huikean näköisiä.
VastaaPoista